ZEN ja organisaation kunnossapito – Osa 1

Robert M. Pirsig (1928-2017) teki vuonna 1968 silloin 11-vuotiaan poikansa Chrisin kanssa moottoripyörämatkan Honda Super Hawk -moottoripyörällään Minnesotasta San Franciscoon ja takaisin. Vuonna 1974 Pirsig kirjoitti tuosta matkastaan ja siihen nivoutuvista pohdinnoistaan kirjan ”ZEN and the Art of Motorcycle Maintenance”, joka on käännetty suomeksi nimellä ”ZEN ja Moottoripyörän kunnossapito”.

Siitä muodostui maailmanlaajuisesti jo yli miljoonaa kappaletta myynyt bestseller, ei moottoripyörän kunnossapidon tai moottoripyörämatkailun näkökulmasta vaan sen ”An Inquiry Into Values” – Arvo ja Laatu -käsitettä tutkiskelevasta, metafysikaalisesta lähestymistavasta johtuen.

Kolme eri lähestymistä organisaatioihin zeniläisyyden ja moottoripyörän kunnossapidon näkökulmista

Tässä kolmeosaisessa ZEN ja organisaation kunnossapito -blogikirjoituksessani tarkastelen tuota Pirsigin bestelleriä organisaatioiden laadun ja kehittämisen näkökulmista.

Ensimmäisessä osiossa Zen ja organisaation laatu on pohdintaa laatu-käsitteestä Pirsigin metafysikaalisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Toisessa osiossa pureudun ihmisten erilaisuuteen laadun näkökulmasta otsikolla Zen ja ihmiset organisaatiossa. Kolmasosa käsittele sitten moottoripyörän kunnossapidon assosioimana organisaation suunnittelua, kehittämistä ja kunnossapitoa otsikolla Zen ja organisaation menestyksen ylläpito.

Uudenlaista valaistumista

Luin tämän kirjan ensimmäisen kerran 90-luvun puolivälissä niin moottoripyöräharrastajana kuin aloittelevana laatujohtamisen opiskelijanakin. Moottoripyöräharrastajan näkökulmasta kirja tuotti pettymyksen. Siinä ei ollutkaan tarkkoja huolto-ohjeita miten sytytystulpat puhdistetaan tai venttiilit tasataan.

Arvo- ja laatu-näkökulmasta Pirsigin lähestymistapa taas oli minulle ajoittain niin korkealentoista filosofista pohdiskelua, että lukeminen oli usein jäädä kesken.

Kokemukseni organisaatioiden laadulliseen kehittämiseen oli tuolloin vielä kovin ohut. Kun nyt jo yli 30 vuoden kehittämisen kokemuksella luin tuon kirjan uudelleen, koin aivan uudenlaista valaistumista.

Voin vain harmitella miten paljon enemmän minulla olisikaan ollut vuosien mittaan annettavaa, jos olisi jo aiemmin osannut sisäistää kaiken tuon viisauden mistä tuossa kirjassa kirjoitettiin.

Vasta nyt ymmärrän tuon teoksen neroutta ja pystyn ymmärtämään, mitä zeniläisyydellä siinä ja "organisaatioiden kunnossapidossa" tarkoitetaan.

Kiva kun olet mukana tällä pienellä Robert M. Pirsigin innoittamalla ”moottoripyörämatkalla”.

Osa 1: Zen ja organisaation laatu

Laadun metafysiikkaa matkakertomuksen muodossa

Pirsig opetti aikoinaan luovaa kirjoittamista ja laatua Illinoisin yliopistossa Chicagossa. Zen ja moottoripyörän kunnossapito -kirjassaan hän tarkasteli laadun metafysiikkaa matkakertomuksen muodossa. Se oli hänen tutkielmansa ihmisen ajatteluun ja kokemuksien taustalla olevia käsitteellisiä järjestelmiä kohtaan.

Metafysiikka on olevaisen olemusta ja perussyitä tutkiva filosofian haara. Sitä luonnehditaan Aristoteleen ensimmäiseksi filosofiaksi. Metafysiikka nähdään perinteisesti mielestä riippumattomien maailman piirteiden tutkimisena, tutkimuksena ihmisen ajattelun ja kokemuksen taustalla olevia käsitteellisiä järjestelmiä kohtaan. (Wikipedia).

Tämä kuulostaa ensikuulemalta hieman kaukaa haetulta pehmoilulta kun nykyään edelleen laatukäsitteeseen niin vahvasti kytketään erilaisia ns. laatuihmisille ja -konsulteille tuttuja teknisiä käsitteitä kuten tehdasfysiikka ja Lean Six Sigma. Nuo laadun hallinnan ja kehittämisen työkalut ovat äärettömän tehokkaita, mutta teknisiä ja puhtaasti koviin faktoihin perustuvia lähestymistapoja laatuun.

Löytyykö totuus Aristoteleen mukaan dialogissa?

Kirjassaan Pirsig ensin kuvaa, miten hän kieltäytyi määrittelemästä laatua. Laatu tuntui hänelle kovin mystiseltä käsitteeltä kun sitä kaikesta irrallisena esineenä tai ilmiönä ei olisi ollut olemassa. Miten sellaista voi määritellä mikä on kaikkialla, mutta ei missään.

”Jos et pysty määrittelemään sitä, mistä päättelet että se on olemassa?”

Tutkiskelussaan hän pohtii miten laatu liittyy kaikkeen. Ei ole olemassa mitään, jos ei ole laatua. Kaikki valinnat tehdään laadun perusteella, sillä tunteella, joka saa tekemään valinnan. Onko siis evoluutiokin todiste laadusta. Jos laatua ei ole, niin asioilla ei ole mitään merkitystä.

Laatua etsiskelevissä pohdinnoissaan hän koetti ensin kieltää sen olemassaolon ja poistaa laadun meidän tuntemastamme maailmankuvauksesta.

Häviääkö taide, jos ei kyetä arvottamaan hyvää ja huonoa. Onko sinfonioille käyttöä, jos levysoittimen kohina on yhtä hyvää. Kukaan ei ymmärtäisi vitsejä kun hyvän ja huono huumorin välillä ei olisi eroa jne. Elämästä ei tulisi juurikaan elämisen arvoista. Kaikki olisi yksioikoista ja tylsää. Näyttää siltä, että sana arvoinen liittyy vahvasti laatuun.

Tässä yhteydessä Pirsig värittää vielä kuvaa laaduttomasta maailmasta vertaamalla sitä spartalaisuuteen ja kommunismiin, silloiseen neuvostovenäjään ja sen satelliitteihin, joissa kaikki tasapäistetään. Millaista se laatu on, jossa kaikki on yksioikoista.

Ehkäpä arvoja kannattaakin tutkiskella vähän syvemmältäkin, myös nykyorganisaatioissa, joissa laatua halutaan kokonaisuutena parantaa.

Tutkimusmatka arvojen maailmaan

Laatu on tunne- ja arvopohjainen käsite. Sen tavoitteena on luoda elämään zeniläistä tyyneyttä ja rauhaa. Ilman laatua elämä olisi pelkkää olemista ilman arvoja tai tarkoitusta. Laatu ei ole elämästä irrallinen. Se on elämä itse, tapahtumien jatkumo, joka tekee elämästä elämisen arvoisen.

”Koneen arvon mitta on se, miten hyvin se käyttäjänsä tyydyttää. Jos kone tuottaa tyyneyttä se on hyvä. Jos se tuottaa häiriötä se on paha kunnes joko kone tai käyttäjän mieli muuttuu. Koneen arvon mitta on käyttäjän oma mieli. Mitään muuta mittaa ei ole” – Pirsig kirjoittaa.

Laatu on jokaiselle meistä aina subjektiivinen kokemus. Laatu on sitä mikä luo tunnetta. Laatua on tunne hyvästä elämästä, onnellisuus, jos se tuntuu hyvältä ja sitä haluaa ylläpitää.

Laadun kokemiseen liittyy aina kohtaaminen jonkun objektin kanssa.

Laatu on se tunne, joka tuossa subjektin ja objektin kohtaamisessa syntyy. Se on seurausta jostakin tapahtumasta tai kokemuksesta.

Ihmisten kohtaamisessa kohtaavat aina kaksi subjektia, jotka ovat toisilleen objekteja. Siitä syntyy yhteinen kokemus, jossa kumpikin tuntee ja kokee. Se, millaisena osapuolet sen kokevat on kummankin henkilökohtainen tunne kohtaamisen laadusta.

Vastaavasti kun kohtaamme jonkin konkreettisen esineen, tilan, ympäristön, tilanteen koemme tunnereaktion tai jopa intuition aivan sen mukaan miten tarpeellinen, miellyttävä tai merkityksellinen tuo objekti meille on tai voisi olla. Kun yhteiset kokemukset jatkuvat uudelleen kohtaamisina tai esineen käyttönä, niin noista seuraavista kokemuksista voimme päätellä toivatko ne meille tyyneyttä ja rauhaa vai ongelmia tai muuta harmitusta.

Laadulla on taipumus edetä. Laadukkaat kohtaamiset ja kokemukset huomataan ja kun niistä tulee parempi olo niin välitämme sen olon muille ja niin laatu yleensä etenee, mutta eteneekö huono olo, laaduttomuus vielä herkemmin ja nopeammin.

Mitä tuo tutkimusmatka laatuun tuo tähän päivään

Tämä Pirsigin filosofointi loi minulle assosiaation, mielleyhtymän laadun esiintymisessä eri yhteyksissä. Joseph M. Juran määritteli laadun sopivuudeksi käyttöön ”Fitness for Use”. ISO-standardit määrittelevät sitä kyvykkyydeksi täyttää asiakkaan tarpeet ja vaatimukset. Monet muut määritelmät ovat samoilla linjoilla.

Pirsigin ajatukset laadun henkilökohtaisesta, subjektiivisesta kokemisesta näkyvät tänä päivänä pyrkimyksinä ihmisläheisempään ja parempaan johtamiseen, työyhteisöihin, joissa jokainen voi työskennellä omilla vahvuuksillaan.

Organisaatioita aletaan hahmottaa enemmänkin organismeina, joissa yhteinen jaettu arvopohja ja hyvä ”pössis”– kannustava organisaatiokulttuuri viestivät organisaation laadusta, zenistä, turvasta ja ihmisten kunnioittamisesta erilaisina yksilöinä.

Organisaatiokulttuuri, -rakenteet ja arkkitehtuurinenäkökulmat sekä ihmislähtöisemmän johtamisen tarve ovat tulleet korostetusti esille viime vuosina laatuajattelua ohjaavassa kehityksessä, asiantuntijoiden ja valmentajien osallistavissa otteissa sekä organisaatioiden laadun arviointikriteeristöjen sisällöissä, mutta myös jo ISO-standardein vaatimuksissakin.

2/3 osa Zen ja ihmiset organisaatiossa

Tätä organisaation ihmislähtöisyyttä tarkastellaan tämän blogisarja seuraavassa 2/3 osassa Zen ja ihmiset organisaatiossa.

Kiitos kun osallistuit tämän lukemalla. Toivottavasti se antoi sinulle jotain uusia sytykkeitä tähän aiheeseen. Mielelläni kuulisin sinulta palautetta. Kiitos siitä, jo etukäteen!

Seppo Mattila

Seppo Mattila

Toimitusjohtaja, Organisaatioarkkitehti, QL Partner, Kuopio
  • Organisaatioarkkitehtuurit
  • Lean-johtamisfilosofia
  • ISO-standardointi, EFQM-arviointi
  • Laatu-, toiminta- ja johtamisjärjestelmät