Osa 2/3: ZEN ja ihmiset organisaatiossa
Jatkoa artikkeliin: Osa 1/3: ZEN ja organisaation laatu, jossa tutkailin Pirsigin näkemystä organisaatioiden laatuun. Tässä toisessa osassa otsikolla ZEN ja ihmiset organisaatiossa koetan tulkita hänen laatunäkemyksiään organisaatioissa toimivien ihmisten näkökulmasta.
Ihmisten erilaisuus organisaation menestyksen salaisuutena
Jo aiemmin siteerasin Pirsigiä seuraavasti:
”Koneen arvon mitta on se, miten hyvin se käyttäjänsä tyydyttää. Jos kone tuottaa tyyneyttä se on hyvä. Jos se tuottaa häiriötä se on paha kunnes joko kone tai käyttäjän mieli muuttuu. Koneen arvon mitta on käyttäjän oma mieli. Mitään muuta mittaa ei ole”
”Kone” voidaan nähdä myös organisaationa, eri toimintojen, järjestelmien ja rakenteiden muodostamana kokonaisuutena, jonka käyttäjinä toimivat ihmiset. Jos kaikki sujuu hienosti niin tuon zeniläisen ajattelun mukaan organisaatiokin tuottaa käyttäjilleen tyyneyttä, hyvää mieltä ja onnistumisen iloa – työkykyä ja -tyytyväisyyttä. Oletuksena on, että organisaatio on arvoiltaan, toimintakulttuuriltaan ja kaikilta toiminnoiltaan suunniteltu toimimaan häiriöttä siellä toimivien ihmisten ehdoilla zeniläisen ajattelutavan mukaisesti. Siellä on onnistumisen mahdollisuudet.
Nykyään on jo pitkään puhuttu asiakaslähtöisyydestä, palvelujen ja koko organisaation muotoilun designista, käyttäjäystävällisyydestä, viihtyisyydestä, turvallisuudesta ja ergonomiasta organisaatioiden ja asiakkaille tuotettavien palvelujen suunnittelun lähtökohtina. Edellä mainittujen lisäksi nyt olisi hyvä puhua vielä enemmän myös johtajuudesta ja vastuullisuudesta.
Osaajat tekevät koneesta hyvän
Koska organisaatio muotoutuu monista varsin erityyppisistä toiminnoista ja järjestelmistä samoin kuin Pirsigin Honda-moottoripyöräkin. Jokaisella järjestelmällä, prosessilla ja niiden työvaiheilla on omat erityispiirteensä, joita tuskin kukaan yksin voi hallita. Tarvitaan erilaisista lähtökohdista, osaamis- ja kokemustaustoista tulevia ihmisiä hallitsemaan kokonaisuutta. Haasteena onkin löytää koko se joukkue, joka yhdessä pystyy pitämään kokonaisuuden toimivana ja kilpailukykyisenä. Mitä osaavimmat, motivoituneimmat, yhteistyökykyisimmät ja innovatiivisimmat ihmiset organisaatio kykenee rakenteisiinsa kokoamaan ja pitämään heistä huolta, niin sitä todennäköisimmin organisaatio myös menestyy.
Laatu syntyy kohtaamisissa
Pirsig kuvaa mielenkiintoisesti matkakertomuksessaan, kuinka hän piti matkansa aikana huolta moottoripyöränsä päivittäisestä huollosta. Hän kuvasi myös tilanteita, joissa hän kohtasi muita ihmisiä, ystäviä ja palveluntarjoajia. Hän joutui myös turvautumaan ”koneensa” kanssa ulkopuolisiin auttajiin ja huoltoliikkeisiin. Kaikista näistä kohtaamisista syntyi tuo hänen ja 11-vuotiaan poikansa Chrisin subjektiivinen matkakokemus. Hänen zeniläinen laadun määrittelynsä kiteytymä toteutui jokaisessa noista kohtaamisissa.
Tyyneys syntyy kaikkien niiden ihmisten ja asioiden kohtaamisten summana, joita organisaation sisällä ja sen ulkopuolella tapahtuu, jos ne ovat noiden ”subjektien ja objektien” tuntemuksina laadukkaita – sopivia tarpeeseen ja kestävää arvoa tuottavia.
Pirsig esitti kaksi näkökulmaa ihmisten erilaisten ajattelutapojen huomioimiseen
”ZEN ja Moottoripyörän kunnossapito” -kirja ei siis ollut moottoripyörän korjauksen oppikirja vaan filosofinen lähestyminen elämään itseensä, ihmisten ja ajattelutapojen erilaisuuteen. Kirjassa Pirsig kuvaa inhimillisen järjen kahta ulottuvuutta, romanttista ja klassista tapaa ajatella.
Romanttisuus on innoittunutta, mielikuvituksellista, luovaa ja vaistonvaraista ajattelua ja toimintaa. Se on välitön kokemus elämään tässä ja nyt. Sitä hallitsevat tunteet, eivät tosiseikat. Taide on usein tieteen vastakohtana romanttista kun se herättää tunteita.
Pirsigin klassisen näkemyksen mukaan tieteellinen maailma, kuten moottoripyörä ja kaikki muutkin systeemit muodostuvat asioiden ja toimintojen välisistä yhteyksistä, järjestelmistä, mekaanisista konstruktioista ja osista niitä kuvaavien kaavioiden mukaisesti. Jos moottoripyörän rakennekuvan tai sähkökaavion näyttää romantikolle, hän ei varmaankaan näe siinä mitään mielenkiintoista. Se voi aiheuttaa tyrmäävänkin reaktion, mutta siitä huolimatta hän voi rakastaa noista rakenteista muodostuvalla moottoripyörällä ajamista.
Moottoripyörällä ajaminen on romanttista. Sen suunnittelu, huolto ja kunnossapito on puhtaasti klassista. Tekniset säätöarvot, säätäminen, lika ja rasva tekevät siitä romanttisessa mielessä luotaantyöntävän, joten romantikot mielellään kiertävät ne kaukaa.
Ajajan ja matkustajan subjektiiviset laatukokemukset tekevät moottoripyörämatkasta kokemisen arvoisen, jonka moottoripyörän suunnittelija, valmistaja ja huoltaja ovat mahdollistaneet.
Organisaatio on järjestelmistä ja niiden prosesseista muodostuva systeemi kuten moottoripyöräkin – jos se on hyvä, se tuottaa tyyneyttä.
Kun taannoin laajemmin alettiin keskustella prosessimaisesta toimintatavasta organisaatioiden menestystekijöinä, niin se innoitti joitakin ihmisiä kun taas toisia se kauhistutti. Muistan kun erään suuren organisaation strategian suunnittelutyöpajassa keskusteltiin prosessimaisista toimintatavoista, niin eräs ilmeinen Pirsigin kuvaama ”romantikko” esitti hyvin hämmentyneen oloisen huomautuksen organisaation johtajalle –”Tarkoittaako tämä todella sitä, että meillä oltaisiin siirtymässä prosessiorganisaatioon, eihän niin voida meillä toimia kun olemme aivan erilaisia kuin muut!”
Sittemmin organisaation prosessien ja niiden välisten suhteiden tunnistaminen tuli ISO 9001 -sertifiointivaatimuksiinkin. Näitä standardeja olivat mitä ilmeisimmin laatimassa Pirsigin hahmottamaa klassista ajattelutapaa edustavat henkilöt.
Toisaalla ehkä romanttisemmin ajattelevat ihmiset kehittivät organisaatioiden johtamiselle kokonaisvaltaisempia työkaluja, joiden mukaan menestyvien organisaatioiden tunnuspiirteitä pyritään edelleenkin organisaatioihin juurruttamaan. Näihin tunnuspiirteisiin kuuluvat prosessirakenteiden lisäksi myös nuo romanttisemmat innovatiivisuutta, mielikuvituksellisuutta, luovuutta ja ihmisten välittömiä kokemuksia tunnustelevat kriteerit. Näillä ajatuksilla ihmiset saadaan osallistavasti keskiöön.
Jatkoa tulossa:
Miten organisaatio pidetään jatkuvassa laadullisessa, kestävää arvoa ja tyyneyttä synnyttävässä kunnossa? Sitä tarkastellaan tämän blogisarjan seuraavaksi tulevassa 3/3 osassa Zen ja organisaation kunnossapito.
Kiitos kun osallistuit tämän lukemalla. Toivottavasti se antoi sinulle jotain uusia sytykkeitä tähän aiheeseen. Mielelläni kuulisin sinulta palautetta. Kiitos siitä, jo etukäteen!
Seppo Mattila
- Organisaatioarkkitehtuurit
- Lean-johtamisfilosofia
- ISO-standardointi, EFQM-arviointi
- Laatu-, toiminta- ja johtamisjärjestelmät
